Aina joku kesken

Sapiens – ensi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 11.9.2019 Yuval Noah Hararin alkuperäisteoksen pohjalta Minna Leino Kesto: 1 t 40 min (ei väliaikaa) Tämä esitys on pieni tarina tarinoita kertovasta ihmislajista . Jarmo Heikkisen lämmin kertojaääni halkoo Kansallisteatterin pimeää suurta näyttämöä. Olemme kaikki noin 700 ihmistä kerääntyneet pieneen pohjoiseen Helsinki-kaupunkiin, sen Apinan korttelissa sijaitsevaan Kansallisteatteriin katsomaan luontodokumenttia eläinlajien kuninkaasta, ekologisesta massamurhaajasta homo sapiensista. Tämä ei ole näytelmä, tämä ei ole tavallinen produktio vaan rohkea kokeilu selittää dramaturgisin keinoin ihmislajin evoluutiota sekä Yuval Noah Hararin menestystietokirjaa Sapiens. Ihmisen lyhyt historia . Käsikirjoittaja Minna Leino on joutunut tekemään reippaita valintoja ruotiessaan Hararin yli 400-sivuista ihmisen kehitystä ja vallankäyttöä avaavaa teosta. Selvää on, ettei tällaista tietokirjaa voi näytellä perinteise...

Jani Nieminen: Komero LIKE 2019 244 sivua  Lainattu kirjastosta Kirja meni komeroon. Kun runoilija julkaisee esikoisromaaninsa, olisi melkoinen pettymys, ellei romaanin kieli yllättäisi tai palvelisi kokonaisuutta jollakin painavalla tavalla. En ole runoilija Jani Niemisen lyriikkaa lukenut, mutta esikoisromaani Komero lupaa sellaista polkkaa, että saattaisin niistä runoistakin tykätä. Sanotaan se nyt ihan heti: Komero on mahtava. Silloin kun tykkään, olen hyvin saamaton löytämään mitään nurjapuolista. Tästä romaanista pidin niin vakavasti, sen toimivasta kombosta herkkää ja jätkämäistä nuoruudenkuvausta – jotakin siis akselilla maskuliininen-epämaskuliininen asettamatta näitä päitä paremmuusjärjestykseen. Mutta Janiboyn täytyy. Hän on taiteilijasielu, joka ei sopeudu Alamon kylän seisovaan ja miehiseen ilmapiiriin. Alamo sijaitsee jossakin Pohjanmaalla; Seinäjoki on lähin merkittävä pakopaikka. Sinne Janiboykin koulun loputtua pakenee. Alamoa ei todellisuud...

Antti Rönkä: Jalat ilmassa Gummerus, 2019 224 sivua  Lainattu kirjastosta      Tiesin että pitäisi kertoa. Olin tiennyt jo kauan. Olin päättänyt kertoa monta kertaa. Mutta kun istuin pulpetissani ja kuvittelin, kuinka jäisin tunnin jälkeen luokkaan ja hiipisin opettajan luokse ja sanoisin ne sanat, minua alkoi huimata. Ja kun odotti tarpeeksi kauan, kaikki unohtui eikä lopulta enää ollut mitään kerrottavaa. (s. 35) Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän joutuu heti ala-asteella koulukiusaajien silmätikuksi ja kärsii niin fyysisestä kuin psyykkisestä väkivallasta useamman vuoden ajan? Kipeä kysymys, eikä siihen ole yhtä vastausta. Jos asian yksinkertaistaisi: Koulukiusattu lapsi on kuin raaka hedelmä, joka ei saakaan kypsyä kaikessa rauhassa muiden erilaisten hedelmien joukossa, lempeässä auringonvalossa, vaan hänet survotaan väkisin kulhosta ulos, hänen vielä muotoaan etsivään lihaansa tungetaan neuloja, häntä puristellaan ja painellaan joka puolelta niin e...

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei Suomennos: Sanna Manninen Gummerus, 2019 261 sivua  Lainattu kirjastosta Keskiluokkaisuus ja -ikäisyys on tylsää ja epäseksikästä. Ei niistä ole ainakaan taiteen aiheiksi. Kuinka moni rocklyriikka esimerkiksi ylistää keski-iän saavutuksia, avioliittoa, omakotitaloa ja luotettavaa merkkiautoa? Ikää ja sen tuomaa perspektiiviä genre kyllä ymmärtää, mutta sen ympärillä vellovat lieveilmiöt jätetään varjoon, koska ne ovat vastine jollekin normaaliuden kuivalle käsitteelle. Vaikea innostua kirjallisuudessakaan päälle nelikymppisten perheellisten touhuilusta – vaikka itse kuuluun juuri samaan viiteryhmään. Mutta olisihan se pitänyt tietää, ettei Helsinki Lit -festareille kutsuta ketä tahansa tylsästä ja epäseksikkäästä teemasta kirjoittavaa kirjailijaa. Norjalainen Nina Lykke vieraili toukokuussa festareilla kertomassa menestysromaanistaan Nei og atter nei eli Ei, ei ja vielä kerran ei . Ymmärrän nyt nosteen ja kehotankin kaikkia l...

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana Suomennos: Jaana Kapari-Jatta Kirjapaja 2019 340 sivua Lainattu kirjastosta Oikealla näkyvä H niin kuin haukka mainittu kirjassa! Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna on outoa ajatella, että jossakin pienessä kylässä joku pystyy pitämään pystyssä kirjakauppaa, jossa myydään uusia kirjoja mutta ennen kaikkea vanhoja ja käytettyjä. Vaikka talvikaudet kenties kitkutellaan, kesä ja verkkokauppamyynti tuovat sen verran asiakkaita ja rahaa kassaan, että pystyssä pysyminen on mahdollista. Sysmässä on ollut 20-luvulta asti yksityinen kirjakauppa, punaisessa puutalossa se ”Suomen kaunein kirjakauppa”. Itse olen kaupan nähnyt ikävä kyllä vain suljettuna ulkoapäin mutta kuullut, että se on varsin sympaattinen ja ihana – ja harvinainen. Tai oli. Puskaradio nimittäin kertoo, että vuoden alussa Sysmän kirjakauppa joutui sulkemaan ovensa sekin. Mennyt maailma kuolee ja kutistuu: kaupankäynti on jatkuvassa hakkuutilassa; kirves heiluu ja kaataa...

Aila Meriluoto: Kimeä metsä WSOY, 2002 126 sivua Lainattu kirjastosta Yle on jakanut omaa runouspalkintoaan Tanssiva karhu vuodesta 1994 lähtien. Tuolloin palkinnon sai Sirkka Turkan Sielun veli . Palkinto juhlii tänä vuonna 25. vuottaan, ja sen kunniaksi Yle haastaa lukijat mukaan jakamaan lukukokemuksiaan ( #tanssivakarhu25 ). Tämän vuoden voittaja julkaistaan heinäkuussa Kajaanin runoviikoilla. Joukko kirjabloggaajia lähti Ylen runohaasteeseen mukaan. Kukin bloggaaja sai valita vuoden ja runoilijan; itse nappasin vuoden 2002 voittajan Aila Meriluodon ja runoteoksen Kimeä metsä . Koostesivu bloggareiden Tanssiva karhu -runokirjojen arvioista löytyy Ylen sivuilta . Metsä, jota kukaan ei kuule Aila Meriluodon vuonna 1971 ilmestynyt Peter-Peter -kirjeromaani teki minuun jokin aika sitten vaikutuksen, sillä tekstin intensiivisyys ja päähenkilö Sannan ajatukset ovat upean ajattomia, jopa moderneja. Jotenkin kuvittelin, että aika kuultaisi yli 40 vuotta vanhan Meriluo...

Niina Mero: Englantilainen romanssi Gummerus 2019 379 sivua Lainattu kirjastosta Kartanoromantiikka on varmaankin ainoa sana, joka ei  vallan karmeasti  ärsytä minua romantiikka-henkisessä sanastossa. Siihen sentään sisältyy vihjaus vanhoista taloista, joissa elää vielä menneen ajan autenttinen geist, rosoisuus, maaseudun rauha, muratit, ehkä hevoset ja kaikkinainen arjen pysähtyneisyys. Hiljaisuus, jonka täyttää vain satunnainen koiranhaukunta tai pääskyn luritus. Kartanoromantiikassa paistaa aina aurinko ja tuoksuu mehevä puutarha. Minulle sanasta ei löydy silti komeaa kartanonisäntää, jokanaisen heathcliffiä, jota maailma on murjonut ja joka janoaa vain sitä ainoaa oikeaa rakkautta. Sidon kartanonromantiikan paikkoihin, rakennuksiin ja kadonneeseen aikaan, en ihmisiin. Siinä mielessä olen romantikko, mutta itse romanttinen kirjallisuus nostaa ihokarvani ilkeällä tavalla pystyyn. Miksikö? No enpä tiedä. Olen vain allerginen asetelmalle nainen, mies & t...