Kirjoita & kerro
Type &
Tell -omakustannepalvelu Bonnierilta
Monille aktiivisesti kirja-alan tapahtumia seuraaville juuri Suomeen lanseerattu digitaalinen omakustannepalvelu Type & Tell on edes etäisesti tuttu. Kävin keskiviikkona 25.5. Bonnier-kustannusyhtiön bloggaajille järjestämässä tilaisuudessa kuuntelemassa tarkemmin, mistä tässä formaatissa on kyse.
Sana omakustanne
sisältää kaksi aktiivista toimintoa: tee se itse ja kustanna myös itse. Sen
lisäksi sanan taustalla häälyy ikävä tumma varjo, joka on yhtä kuin konnotaatio
ärsyttävistä kirjoitus- ja kielioppivirheistä, ohuesta ja kaikkialta rakoilevasta
juonesta, löyhästä mutu-kerronnasta ja kapeista ja hiomattomista henkilöhahmoista.
Omakustanne on osoitus taidottomuudesta, kerronnallisen lisäksi varsinkin graafisesta
sellaisesta. Tiedättehän: punaiset lapselliset fontit kannessa – hyvä ettei
sentään Comic Sans – ja vähän suttuinen valokuvakansi.
Vai onko asia ihan näin? Suomessa omakustantamisella on Type & Tellin Suomen maajohtajan Karoliina Timosen mukaan lyhyet ja
pienet juuret – toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, mistä T & T:kin on kotoisin.
Omakustannus liitetään lähinnä yritysten omiin julkaisuihin, pienen piirin sukutarinoihin
ja yksityishenkilöiden tekemiin runo- ja proosajulkaisuihin. Täyden palvelun
formaatteja – siis myös graafista ja sisällöllistä tukea tarjoavia palveluita – ei ole juuri Suomessa ollut; Books on
Demand on ehkä yksi tunnetuimmista. Omakustantajat ovat jääneet ongelmineen
melko yksin, ja jos kirjoittajalla ei ole osaamista muilla kuin kirjoittamisen
saralla, on lopputulos toki saattanut olla hieman karu.
Type & Tell haluaa
nostaa omakustantamisen esteettistä tasoa mutta ilman muuta myös sisällöllistä.
Se tarjoaa joukon freelancereiden apua niin graafiselle puolelle kuin
kustannustoimittamiseenkin tai markkinointiin. Myös valokuvaajan palvelut ovat
saatavilla, jos kirjoittaja kaipaa kirjansa sisäkanteen visuaalisesti edustavan
kuvan itsestään. T & T haluaa siis kohottaa digitaalisen omakustantamisen
korkeammalle portaalle kuin missä se tähän asti on kirjallisuuden rappusilla seissyt.
Jos kirjoittaminen onkin lähes ilmaista, kustantaminen ei. Kun
kustannusmaailma elää tällä hetkellä isoa murrosta, on omakustannepalvelujen
kehittäminen vain askel uuteen suuntaan – eikä missään nimessä huonompaan. Se
on vaihtoehto niille, joiden tarina ei välttämättä muutoin tule kuulluksi.
Eihän esimerkiksi kielteinen kustannuspäätös kustantamolta aina tarkoita, että
käsikirjoitus olisi huono ja veltto; joskus vain yleisö tarinalle saattaa olla
liian marginaali, jotta taloudellista hyötyä tavoittelevan yhtiön kannattaisi kirja
julkaista. Itse tarina voi silti ansaita tulla kuulluksi, ja omakustannus
saattaa olla oikea ratkaisu tähän.
Mutta rahaa se toki vaatii – kuten usein unelmat. T & T
tarjoaakin verkossa räätälöityjä palveluita, joista kirjoittaja voi itse
kukkaronsa ja tahtotilansa mukaan valita sopivat. Timosen mukaan
Ruotsissa julkaistaan vuosittain suuri määrä omakustanteita, jotka menestyvät
myös markkinoilla ja löytävät lukijansa. Itse olen lukenut tähän asti vain pari
omakustannetta, joista toinen oli lapsuuteni kivitalosta Lahdessa tehty
historiikki – aivan erinomainen ja viimeiseen asti hiottu tyylikäs teos. Mutta
muuten omakustanteet ovat minullekin vieraita, ja sen vuoksi tervehdinkin T
& T:ä ilahtuen.
Julkaisualustan lähettilääksi on valittu bloggari ja toimittaja
Eeva Kolu, joka julkaisee
ensimmäisen teoksensa T & T:n kautta. Sympaattinen Kolu oli mukana
Bonnierin tilaisuudessa kertomassa tulevasta esikoisestaan. Muuten erinomainen
valinta uuden formaatin soturiksi: nuori, nätti ja eläväinen nainen, hipsterihenkinen
bloggari, jonka vielä aiheeltaan salaisuuden verhoon peitetty esikoinen saa
varmasti ansaitsemansa huomion. Ilman muuta aion itse tutustua Kolun kirjaan,
kun se vuoden 2017 puolella julkaistaan.
Lienee syytä tässä välissä huomauttaa, että minä itse olen
dinosaurus, digikonservatiivinen kirjoittaja ja tekstintekijä, joka ei syty
Twitteristä tai Instasta. Someksi riittävät minulle Facebook ja blogit –
niitäkin kiitos vain hyvin rajallinen määrä. En viihdy verkkomaailmassa
tuntitolkulla; minulle elämä on vielä paperikirjoissa ja ihmisten oikeassa kohtaamisessa.
En yleensä innostu uusista sovelluksista ja apseista, sellaiseen olen yksinkertaisesti
hieman liian 70-luvun värittämä. Siitä huolimatta tuuletan Type & Tellin kaltaiselle digipalvelulle, koska se tarjoaa
lisää tarpeellista puhuria kirjamaailmaan. Se kertoo myös eräänlaisesta isommastakin
murroksesta työ- ja kulttuuririntamalla: itsetekemisen vahvistuminen luo
vaihtoehtoja markkinoille. Monopolit hiiteen – taide kuuluu kaikille, ja sitä voi
tehdä jokainen, jolle se on jollakin tapaa tärkeää. Kirjoja voi myös
omakustantaa, jos on tarpeeksi rohkea sijoittamaan rahaa omiin unelmiinsa. Rohkeutta
tarvitaan myös sen mahdollisen leiman vastaanottamiseen, että on sellainen omakustantaja.
Type & Tell on
Suomessa vasta lapsenkengissä ja toteuttaa näin ollen alkuun Ruotsista saatuja
malleja. Timosen mukaan palvelu kuitenkin haluaa kehittyä palautteen ja
toiveiden mukaan. T & T:n kolmen hengen tiimin, Timosen, koordinaattori Salla Harjulan ja työharjoittelija Noora Vaakanaisen, mukaan kehittyminen
on myös tarkoitus; jostakinhan on aina aloitettava. Mahtavaa myös, että
hanketta vetää kolme nuorta naista, jotka kaikki uskovat puhtaasti tähän ideaan.
T & T -tiimi: Vaakanainen, Timonen ja Harjula |
Kun markkinoiden perinteisiä aitoja murretaan ja uusia
asioita tunkee esille, jonkinlainen muutosvastarinta on aina odotettavissa.
Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet tai lukeneet toimittaja-kirjailija Karo Hämäläisen kipinöitä sinkoavasta
puheenvuorosta. Hän kritisoi Suomen kuvalehdessä Type & Telliä vain kustannusyhtiön tavaksi keksiä keino rahastaa
kielteisiä päätöksiä saavia kirjailijanalkuja: Bonnier rahastaa omakustantajat Hämäläinen sanoo. No, kaiken voi aina
nähdä toisestakin vinkkelistä. Hämäläinen voi olla onnellinen, että hänen teoksensa
mahtuvat perinteisen kustannustavan sorviin. Kaikille se ei kuitenkaan ole
mahdollista, mutta silti heidänkin tarinoillaan voi olla oikeus tulla painetuiksi.
T & T on siis vaihtoehto – aivan kuten tuhannen euron
kengät ovat vaihtoehto 50 euron kengille. Voihan se toki olla niin, että ne
joilla sitä pääomaa on, voivat julkaista ja markkinoida itse enemmän; köyhän
täytyy kokeilla edelleen kässäreiden postittamista ruskeassa kuoressa
kustantamoille. Mutta kilpailu ja vaihtoehdot ovat aina enemmänkin rikastuttaneet
kulttuurimaailmaa kuin riistäneet sitä. Vai kuka teistä haluaisi käydä vain kaupunginteatterissa
ja sivuuttaa pikkuteattereiden kokeilevan tuotannon?
Toivotan siis onnea ja upeita kokemuksia Type & Tellin alkutaipaleelle ja
tulevaisuuteen!
Lue lisää: www.typeandtell.com/fi/
(Kaikki kuvat: Type & Tell/Bonnier)
Kiitos raportista Tani. Mietin itsekin osallistumista Type & Tellin esittelyiltaan, mutta ajankohta oli ongelmallinen. Tästä sun jutusta sain paljon tietoa ja luultavasti enemmän kuin mitä olisi muistiini jäänyt.
VastaaPoistaLuin Karo Hämäläisen jutun, mutta en siitä mitään suurempia kipinöitä löytänyt. Hän kirjoitti muistaakseni mm. siitä, että arvonlisäveroa ei ole mainittu hintatiedoissa, joka on varsin relevantti kommentti ja tärkeää tietoa + oli jotakin siitä, että mitä ne ostettavat palvelut sitten loppujen lopuksi kattavat. Ihan hyviä pointteja nekin oli.
Huolestuttaa se (tämä ei nyt enää liity Type & Telliin), että jos meno menee siihen, että resurssit riittävät vain hittikirjojen julkaisemiseen. Oma lehmäni on tässä ojassa, kun olen enempi kokeellisen ja taiteellisesti korkean (!!!) kirjallisuuden ystävä.
Se on totta, etten oikein itsekään ymmärrä hintojen ilmaisutapaa ilman alvia. Se saattaa äkkiseltään antaa fiiliksen, että palvelut ovat suht edullisia. Mutta tämäkin huomio otettiin tiimissä vastaan avoimesti ja asiaan mietitään kahden hintatason ratkaisua (alvilla ja ilman).
PoistaJuuri tän päivän Hesarissa Majander kertoi rajun totuuden tietokirjojen julkaisumäärien pienentymisestä jopa 50 %. Tämä ja kaikki mainitsemasi kokeellisen kirjallisuuden määrien kaventuminen on kyllä niin surullista ettei totta. Mutta se kaupallisuus. Olen koko elämäni enemmän tai vähemmän taistellut humanismi vs. kaupallisuus -ajattelumallin kanssa, koska perheeni tasuta on kovin kaupallisesti suuntautunutta ja itse sitten olin se musta lammas, joka suuntautuikin humanismiin. En ikinä oikein tiedä, mitä mieltä todella olisin ja keikun epävarmana siinä välimaastossa. En esim. ymmärrä Remes-huumaa lukijana mutta ymmärrän näkökulman sen takana: se vain myy ja sillä siisti.
Totta Remes, näin on. Jos julkaistaisiin vaan niitä kirjoja, joista minä tykkään, niin kaikki kustantamot olisi jo konkurssissa. Pidän nimittäin jossain määrin (!!!) epätodellisena, että kirjallisesti vahva kirjallisuus yhtäkkiä alkaisi myymään ihan hitosti - ainakaan ilman Finlandia-palkintoa.
PoistaKirjojen hinnat ovat pilvissä. Kirja kuin kirja maksaa 30-40 euroa, huh huh. Ja tietääkseni kirjailija ei saa siitä hinnasta montaa euroa, joten kannatan tällaisia omakustannekirjoja ja olen arvioinut kaikki, joita on pyydetty arvioimaan.
VastaaPoistaOlen löytänyt netistä muutaman suomalaisen kustantamon, jotka julkaisevat omakustannekirjoja, mutta nämä kaksi ovat vain eniten olleet julkisuudessa. BoD:lla ainakin on vahvat ulkomaiset taustavaikuttajat ja Bonnier on myös ulkomainen. Ei silti, minusta on vain hyvä, että kirjoja julkaistaan.