Jos olisin kaupunki, olisin Kööpenhamina. Yhtä aikaa
perinteinen ja moderni, toisaalta helppo, silti sekava ja ajan kerrostama.
Vähän rosoinen, kuitenkin aina iloinen, elävä ja vilpitön. En tietenkään sano,
että olen juuri tuollainen ihmisenä. Tämä on täysin konditionaalissa.
 |
| You are leaving the Vesterbrø sector. |
Jotain mätää Tanskanmaassa. Todellakin. Kun siellä kerran
käy, sisälle jää pieni iloinen liekki valaisemaan kuin vaalean
hotellivirkailijan hymy. Liekki lepattaa turistin muistoissa. Vähän vaivaakin.
Miksi kaikki ihmiset vaikuttavat olevan niin iloisia, tohtisiko sitä sanoa että
onnellisia Tanskanmaassa? Siinä on jotain mätää todellakin. Eihän onni ole
ihmisen perusoikeus; elämähän on tarpomista jääsateessa ja taistelua hiekkamyrskyä
vastaan.
Pyrähdin siskojen kanssa smørrebrødin luvatussa maassa.
Tarkoitus ei ollut matkailla mitenkään ylevästi, vaan ihan reilusti nauttia
kauniiden harmaiden asioiden shoppailusta, hyvin syömisestä ja nukkumisesta
sekä ihailla kuninkaanlinnaa. Sen lisäksi, että rakastan kirjoja, rakastan
kauniita harmaita asioita, jotka voivat näyttää huiveilta, purnukoilta tai seiniltä.
Niitä olisi kiva keräillä matkalaukut ja vähän siskojenkin täyteen, mutta
vähärahainen humanisti lähinnä haaveilee todellisesta tanskalaisuudesta. Hieman
lohtua ja uskoa johdatukseen tuo kuitenkin erään lapsuudenystävän minulle aikoinaan
antama lempinimi, Tanska-Danmark. Ei ihan joka tytön nimi, mutta kätevä
ystävyyssuhteissa kuitenkin.
Koska tämä ei ole matkablogi vaan muistaakseni
kirjallisuus-, kerron vain lyhyesti, että sympaattisessa Boutique Hotel Andersenissa Vesterbrøssa
nukut nautinnollisen nätisti ja syöt kompaktin, laadukkaan aamiaisen etkä oikeastaan
kaipaa yhtään mitään. Paitsi ehkä huonetta ylimmästä kerroksesta, jos sait
kadunpuoleisen alakerroksista, mutta tämänhän jokainen kaupunkimatkailija osaa
ottaa huomioon. Vesterbrølla on maineensa, sellainen piripäiden Kallio, mutta
nämä nyt ovat vain niitä juttuja, joita on kiva kertoa matkailijoille. Ihan
tavallista elämää täynnä tuo kaupunginosa, isiä ja lapsia liikkuvissa
laatikoissa pyörän edessä, koiria aamupissalla, tyttöjä työpaikoillaan.
Taivaallisen – tai siis tarkoitan tanskallisen – hyvää
pitsaa (gourmet!) syöt ravintola Motherissa ja pääset samalla sisälle
kertaheitolla trendiköpisläisyyteen Meatpack Districkin varjoissa. Englanti on
toinen kotimainen, eikä turistin ole vaikea tuntea itseään Motherissa yhdeksi
heistä. Ja kiitos, söin elämäni ehkä parhaan vegepitsan ja nuorruin 20 vuotta sympaattisen
tarjoilijapojan luonnonkiharoista!
Linnahenkiselle ihmiselle käynti rauhallisessa Christiansborg Slotissa maaliskuisena lauantaina on mannaa. 120 DKK:lla pääset
linnakierroksen lisäksi vilkaisemaan rauniot maan alla ja katsastamaan
kuninkaanlinnan tallin valkoiset tšekkihevoset ja ne kultaiset vaunut, joilla kuningatar
Margaretha kaikkein merkittävimpinä päivinä kansan keskuudessa ajelee.
Mielestäni hyvin sijoitettua rahaa, mutta edellyttää kävijältä toki, että kovin
konventionaalinen linna-arkkitehtuuri kiinnostaa. Ja hevoset.
 |
| Tanssivat kuninkaalliset |
 |
| Kirjastosalien aatelia |
Ja täytyyhän kirjaihmisen käydä paikallisessa kirjakaupassa.
Jos Arnold Busckin kirjakaupasta ei mukaan tartu kiehtovan kaunis Harper Leen englanninkielinen
erikoispainos To kill a mockingbird -klassikosta (vaikka oli harmaa
kangaspohja, en sittenkään ostanut!), aina voi ostaa johdatuksen hyggeilyn sopukoihin,
The Guardianin ulkomaankirjeenvaihtajan Patrick Kingsleyn kirjan How to be Danish.
Se lupaa olla matka Tanskan kulttuurin sydämeen, joten tässähän tuli ostettua
samalla toinen matka ihan asian ytimeen.
Koska Tivoli avaa salaiset porttinsa vasta huhtikuusta, jäi
tällä kertaa iltakävely lamppujen varjoissa väliin. Toisaalta se tai Nyhavn-sataman
värikkäät pikkutalot eivät ole minusta kaupungin parasta antia. Kyllä se on ne
hymyt, jotka viipyvät kiireisen kaupungin tanskalaisilla kasvoilla maaliskuussakin,
kun tuulee 10 metriä sekunnissa eikä taivas hyvää lupaa. Seuraavana päivänä voi
kuitenkin paistaa aurinko. Siksi on hyvä hymyillä jo tänään.
 |
| Such a rainy day in Copenhagen... |
 |
| Yksi vaalea tsekkiläinen |
 |
| Pörröpäiden armeija |
 |
| Kultaakin kalliimmat kuningattaren kärryt |
 |
| Tässä kellarissa sai aitoa ja oikeaa Tanskan voikkaria! |
 |
| Matkalla pienen kuuluisan neidon luo |
Kommentit
Lähetä kommentti